Viikko Ranskan Rivieran upeissa maisemissa vierähti hetkessä! Kaiken kaikkiaan matkalla vältyimme sen suuremmilta ongelmilta, vaikkakin pieniä vastoinkäymisiä sekä kommelluksia osui kohdalle väistämättäkin. Esimerkiksi heti matkan alussa meidät lentokentältä asunnollemme ajanut taksikuski veloitti alle 10 kilometrin matkasta kokonaiset 35 euroa ja sen jälkeen aiheutti itselleen tuhansien eurojen laskun törmätessään asuntomme edessä olleeseen betonitolppaan. Heh.
Yhtenä päivänä taas koko liikenne oli aivan sekaisin taksien mielenosoituksesta, jolloin kymmenet taksit kulkivat hitaasti jonossa katuja pitkin nelivalovilkut välkkyen. Myöhemmin selvisi taksien protestoineen uutta, halvempaa taksiyritystä vastaan.
No, asuntomme vuokrasimme netistä Homeaway - sivustolta, joka oli jo entuudestaan tuttu aiemmilta vuokrauskerroilta. Asunto sijaitsi Nizzan vanhan kaupungin tuntumassa, kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Siihen sisältyi kaikki tarvittava ja vähän muutakin, kuten koko asunnon ympäröivä parveke, johon aurinko paistoi päivän jokaisena hetkenä.
Asuintalomme ulkonäössä ei sen kummemmin kommentoitavaa ole, mutta sisäpuolelta paikka näytti ihan hyvältä. Sisustuksen vanhanaikaisuudesta huolimatta asunto oli todella kätevä hyvän sijaintinsa ansiosta.
Ensimmäiset päivät käytimme tutustuen Nizzan vanhan kaupungin pikkukujiin ja loistokkaaseen rantabulevardiin.
Pikkukatujen suurinta katua reunustivat sadat pikkuputiikit, kahvilat ja ravintolat, jotka olivat pullollaan turisteja. Liikkuminen kujien tungoksessa kävi välillä hankalaksi, mutta ihmisten hajaantuessa aukioilla tilanne väljääntyi. Vaikka suurinosa ihmisistä liikkui ahtailla kujilla kävellen, niin kyllä potkulaudat ja skeittilaudatkin olivat suosittuja menopelejä ja niin mahdottomalta kuin se näyttikin, meni siellä jokunen autokin!
Erään aukion keskellä odotti kummallinen näky: hopeaksi maalattu pariskunta poseerasi hievahtamatta suihkulähteen reunalla odottaen, että ihmiset antaisivat jokusen euron, jolloin he alkaisivat liikkua patsasmaisesti.
Oli se hauskan näköistä kun pari patsaan oloista ihmistä liikehti ja pyysi eleillä ihmisiä istumaan viereensä!
Kävelimme myös Välimeren kivikkoista rantakatua ja ihailimme turkoosina hehkuvaa, aallokkoista merta.
Hienoimmat maisemat pääsi kuitenkin näkemään vasta Petit Train - kiertoajelulla, jossa pieni "juna" kuljetti ihmisiä kaupungin sokkeloisia katuja pitkin aina erään korkean vuoren huipulle, josta näkyi koko upea rantabulevardi punakattoisia asuintaloja myöten.
Junassa oli jokaiselle istumapaikalle omat kuulokkeet, joista kuului koko 45 minuutin ajelun aikana klassista musiikkia, sekä selostus valitsemallaan kielellä. Hupaisin juttu matkan aikana taisi olla kertomus siitä, kuinka aikoinaan joku aatelismies ampui aina kello 12 päivällisen aikaan tykin laukauksen, josta hänen hajamielinen vaimonsa muisti tulla ajoissa kaupungilta syömään. Laukauksesta muodostui pian perinne, joka jatkuu yhä tänäkin päivänä! Ensimmäisenä päivänä Nizzassa kierrellessä ihmetyttikin kovasti tuo kovaääninen pamahdus, joka selvisi kuuluneen tykin laukauksesta.
Junan lähtöpaikan löytämistä ei oltu tehty kovinkaan
helpoksi meille turisteille, sillä kysellessämme paikallisilta
lähtöpaikkaa, vastaukseksi saimme mm. "kävelkää viisi minuuttia
vasemmalle" ja käveltyämme ne viisi minuuttia, kysyimme uudelleen
jolloin vastaus kuului: "kävelkää viisi minuuttia oikealle". Pääsi siinä
touhussa pinna pikkuisen kiristymään edestakaisin rampatessa, mutta
loppujen lopuksi selvisi junan lähtöpaikan siirtyneen äkillisesti
yhdelle aukiolle jonkinlaisen tapahtuman takia.
Aukiolla josta juna lähti, oli muutamia hauskoja tolppien päässä kyyhöttäviä patsaita.
Kaupungilla kierrellessä tuli useastikin käytyä pienissä ravintoloissa, kahviloissa ja jäätelöbaareissa, jotka olivat useimmiten täpö täynnä ihmisiä. Ei ihme, sillä ruokakin oli niin hyvää! Ja ihan kohtuullisen hintaistakin, vähän Suomen hintaluokkaa alempaa.
Ihastuin eräässä kahvilassa ihanan raikkaisiin mansikkaleivoksiin, joita myytiin melkeinpä jokaisessa kuppilassa.
Yhtenä päivänä poikkesimme junalla Monacoon, kun kerran niinkin lähellä itse maata olimme. Nizzan juna-asemakaan ei ollut maailman turistiystävällisin, mutta selvisimme melko helposti sattumalta oikean laiturin kautta matkaan.
Matka ei kestänytkään edes kovin kauan, vaan noin puolisen tuntia.
Monacon pään "juna-asemaa" ei kovin mielellään juna-asemaksi sanoisi, sillä päästäkseen pois asemalta, piti kävellä monen monituisia pitkiä ja hämäriä käytäviä, kunnes täysin yllättäen oltiinkin jo ulkona. Missään ei ollut edes lipunmyyntiä tai aseman työntekijöitä! Missään ei edes mainittu paikan olevan juna-asema...
No, paikan päällä kävellessä ohi kiitäneet Jaguarit ja Ferrarit sun muut samaan kategoriaan kuuluvat automerkkien autot olivat täysin normaali näky Monacon katukuvassa, jota koristivat myöskin mm. upporikkaiden omistamat huviveneet.
Monacossa oli juuri niinä päivinä meneillään esteratsastuskisat, joten hevosia tuli vastaan moneenkin otteeseen.
Koska oli harvinaisen kuuma ja tuuleton päivä, vierailu Monacossa jäi ainoastaan muutamiin tunteihin, sillä alkoi siinä helteessä tulla jo vähän liiankin kuuma. Hienoltahan siellä näytti ja olisi ollut kivaa viipyä paljon pidempäänkin ja tutustua Monacoon vielä paremmin, mitä muutamien tuntien piipahdukselta ehti. Emme valitettavasti ehtineet näkemään maan kuuluisinta casinoa, saatika sitten päässeet kiertoajelulle jonka avulla olisi saattanut hahmottaa Monacon kokonaisuuden paremmin, mutta olen tyytyväinen reissuun sellaisena kuin se oli.
Kipaisin myös Starbucks kahvilassa, josta tempaisin itselleni mukaan kuuman kaakaon. Tosi hyvää!
Monacon juna-asemalle takaisin löytäminen olikin sitten reissun ehkä haastavin homma. Kysellessämme ihmisiltä aseman tarkkaa sijaintia, saimme melko erilaisia vastauksia jokaiselta, mutta loppujen lopuksi onnistuimme löytämään paikan. Sisälle asemaan mentiin aivan eri paikasta kuin mistä tultiin ulos, sillä tämä sisäänkäynti alkoi yhtäkkiseltään kerrostalon alimmaisesta kerroksesta avautuvasta (yllätys yllätys) pitkästä käytävästä. Paikassa oli vielä vähemmän juna-asemaan viittaavuutta kuin sillä mistä tulimme ulos!
Heh, vaikka Nizzan päässä olimme ostaneet meno-paluu liput, eivät lippumme kelvanneetkaan junassa johon nousimme takaisin palatessamme. Junan kondyktööri sai vaivoin selitettyä junan jossa olimme, olevan täysin eri yhtiön juna, jonne meidän tulisi ostaa uudet liput... :-P Eipä siinä mitään, matkustaessahan sattuu ja tapahtuu.
Yhden päivän käytimme kierrellessä Nizzan modernin taiteen museossa, ja sen ympäristössä. Aivan asuintalomme lähellä sijaitsevan museon tuntumassa oli massiivinen päätä esittävä patsas, joka näytti kiinnittävän jokaisen huomion.
Museon vieressä oli puisto, jossa oli jos jonkinmoista kukkasta.
Puistossa oli myös kivistä hauskasti rakenneltu taideteos.
Itse museon ensimmäiseen kerrokseen oli koottu valolla aikaan saatua taidetta. Olivathan jotkut melko omalaatuisia ja outoja, mutta ihan hauskaa nitä oli ihmetellä.
Jotkut teokset koostuivat suurinpiirtein pelkistä roskista, eikä niissä oikein ollut päätä eikä häntää, ja toisista huomasi helposti, kuinka niitä oli työstetty ajalla ja vaivalla.
Toisissa kerroksissa keskityttiin enemmän tauluihin ja muihin teoksiin.
En itse varsinaisesti kutsuisi litistettyä autoa taiteeksi, mutta näkemyksensä kullakin.
Mielestäni koko museon hauskin teos muodostui puisesta laatikosta, ja laatikosta "valuvasta" aineesta.
Ylimmästä kerroksesta kulki rappuset katolle, jolta pääsi näkemään Nizzan hienoja maisemia.
Museon katolta näkyi erittäin hyvin asunnollemme asti.
Olen kyllä erittäin tyytyväinen tekemäämme reissuun kaikin puolin. Pienet vastoinkäymisetkään eivät menoa haitanneet, vaan toivat matkaan toivottua värikkyyttä. Mutta oli se viikon reissaamisen jälkeen ihanaa palata koto-Suomeen!
