Kuusen kaadosta oli puhuttu jo iät ja ajat, heti siitä saakka kun se alkoi tiputella neulasia ja tehdä hitaasti kuolemaa. Vielä noin kymmenisen vuotta takaperin muuttaessamme nykyiseen kotiimme, kuusi oli täysin kunnossa. Tuuhea, vihreä sekä elinvoimainen. Kolme vuotta sitten puun tila alkoi pikkuhiljaa huononemaan. Jollei mitään olisi vieläkään tehty, olisi kuusi saattanut tulevaisuudessa kaatua joko pihamme vieressä kulkevalle vilkasliikenteiselle tielle tai talomme päälle, mistä olisi aiheutunut paljon enemmän vaivaa, harmia ja kuluja, kuin sen kaatamisesta ajallaan.
Olihan se todella kummallista kun ikkunasta ylsi ensimmäistä kertaa sisälle asti kunnolla valoa, jota ei tähän mennessä ole nähty kuusen tuoman pimeyden takia. Samalla kyllä katosi myös puun tuoma suoja viereisen autotien hälinältä... Ja muutenkin piha suorastaan huutaa tyhjyyttään, kun on tottunut tuijottamaan pihan keskellä kasvavaa kuusta.
Typerintä koko touhussa oli se, että kuolevan puun kaatamiseen tarvittiin kaupungilta maksullinen lupa. Kuitenkaan puiden istuttamiseen ei tarvita minkäänlaisia papereita, mutta kaatamiseen oikein maksullinen! Lisäksi meidän tulisi istuttaa uusi puu muutaman vuoden sisällä kaadetun puun tilalle... Ja vielä naapuritkin saivat kokea osansa operaatiossa, allekirjoittamalla suostumuksensa takapihamme puun kaatamiseen.
Mutta homma tuli kuin tulikin hoidettua, piha on siivottu ja enää odotellaan kannon pois jyrsimistä, sekä muutamien kymmenien pölkkyjen halkomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti