Niin vierähti yhdeksäs kouluvuosi kovalla kiireellä käyntiin. Vaihtelevan kesän jälkeen syksy saapui kuin saapuikin vilpoisin säin. Koulukuvaukset ja yleisurheilukisat ovat takana päin ja ensimmäinen koesuma alkaa aivan tuota pikaa. Tuntuu aika oudolta ajatella, että tähän astinen uurastus koulun parissa on ollut vasta alkulämmittelyä tulevaa opiskelua varten. Ei sitä ensimmäisinä alakoulussa vietettyinä vuosina ajatellut tai edes ymmärtänyt, kuinka alussa sitä oltiin tulevalla koulutaipaleella. Ja tässä sitä jo ollaan, peruskoulun viimeistä luokkaa viedään!
Vaikka
pikkuhiljaa pitäisikin alkaa olla elämälle edes jonkinlainen suunta
tiedossa, itselläni lyö tyhjää jo pelkän ysiluokan jälkeisen elämän
ajatteleminen. Aluksi sen suuremmitta perusteluitta päätin meneväni
lukioon, mutta nyt olen siitäkin epävarma. Lukiohan on suurimmin osin
ainoastaan yleissivistävä ja se kestääkin kokonaiset kolme vuotta...
Toisaalta lukio tuntuu järkevimmältä ratkaisulta esimerkiksi kielten
opiskelun kannalta, josko meinaisin joskus vaikka asua ulkomailla. Ja
samalla lukio toisi kaivattua lisäaikaa uravalintojen tekemiseen.
Vielä ala-aste ikäisenä oli niin helppoa sanoa miksi tulee isona. Nyt
haaveet unelma-ammateista on useasti työnnettävä syrjään jo pelkän surkean
työllisyyden takia. Kuten aina, vanhempien mielestä tulisi valita realistinen ja vieläpä tuottoisa ammatti, jolle olisi tulevaisuudessakin tarjolla töitä. Sitä kun on tähän saakka tullut katseltua maailmaa ruusunpunaisin linssein, ilman huolen häivää tulevasta. Mutta onneksi on vielä aikaa miettiä suuria päätöksiä, jotka vaikuttavat paljolti koko loppuelämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti