Wienin tunnelmia

Viikon lomamatka Wienissä on nyt kahlattu läpi, ja täytyy kyllä sanoa, että olisi se saanut kauemminkin kestää! Viikossa ehti nähdä, tehdä ja kokea paljon, mutta paljon jäi vielä seuraavalle kerrallekin. Varatessamme matkaa Itävaltaan, ennakkoluuloni maata kohtaan olivat jokseenkin suuret.  Ihmettelin kovasti, kuinka saisimme kokonaisen viikon kulumaan tuossa tylsältä vaikuttaneessa kaupungissa. Luulot osoittautuivat kuitenkin heti Wieniin saavuttuamme täysin vääriksi, sillä kaupunki oli kaikin puolin aivan upea. Roskia ei ollut missään, asuintalot olivat kertakaikkisen upeita, ihmiset olivat ystävällisiä, turisteja oli paljon, ja sää oli loistava! Lämpötila ylsi jokaisena päivänä parhaimmillaan yli 30 asteeseen! Onneksi kävi pieni tuulenvire, sillä ilman sitä olisi olo muuttunut pian todella tukalaksi.

Ainoa asia joka aiheutti jokseenkin päänvaivaa, oli ruokakauppojen vähäinen määrä. Vaikka söimmekin useimmiten ulkona, tarvitsi sitä jotain pientä purtavaa asunnollekin. Ravintoloita ja kahviloita tuli vastaan jokaisessa kadunkulmassa, toisin kuin ruokakauppoja. Asunnoltamme oli lähimmälle ruokakaupalle n. kilometrin matka. Hämmennystä lisäsi myös se, etteivät kaupat ole Wienissä sunnuntaisin ollenkaan auki. Olisi luullut että Wienin kaltaisessa kahden miljoonan asukkaan kaupungissa olisi ollut paljon enemmän, edes pieniä elintarvikeputiikkeja jotka olisivat sunnintisinkin auki, mutta ei.

Kauppojen vähyydestä huolimatta pärjäsimme viikon Itävallassa täysin ongelmitta. Asuimme hotellin sijaan tänäkin vuonna vuokra-asunnossa, jonka löysimme Homeawayn kautta. Asunto oli hienon kerrostalon toisessa kerroksessa, ja se oli valtava! Viikko 122 neliön asunnossa kaikilla herkuilla maksoi saman verran kuin viikko ahtaassa hotellihuoneessa olisi tullut maksamaan! Kun puhui asunnon toisessa päässä, ei toiseen päähän kuulunut käytännössä inahdustakaan. Lisäksi kerrostalon muut asunnot olivat toimistokäytössä, mistä johtuen saimme viettää yöt rauhassa ilman muiden asukkaiden metelöintiä. 

Asuntomme sijaitsi aivan kirkkomaisen kaupungintalon lähellä, minkä edessä vietettiin joka ilta melkein kahden kuukauden ajan filmifestivaaleja. Kaupungintalon eteen oli tuotu valtava näyttö, jolle heijastettiin joka ilta eri elokuva, ja paikan päällä olevista kojuista sai hakea syötävää ja juotavaa. 

Ihmiset kokoontuivat varaamaan paikkoja jo tunteja ennen itse esityksen alkua. Useimmiten näytölle heijastettiin pätkiä erilaisista konserteista. Esityksen alkaessa puoli kymmenen maissa oli jo niin pimeää, että konsertti näkyi näytöltä kuin elokuvateattereissa. 

Ensimmäisen päivän kiertelimme kaupungissa kävellen ja tutustuen sen monipuoliseen kulttuuriin. Katsoi sitten mihin suuntaan tahansa, joka puolella näkyi vain upeita, vanhoja ja hyvin hoidettuja rakennuksia.

Koska aivan tavalliset rakennukset olivat niinkin hienoja, sulautuivat museot, kirkot ja muut "normaalista poikkeavat" rakennukset huomaamattomasti muiden rakennusten joukkoon. 

Yhtenä päivänä suuntasimme kiertoajelubussin kyydissä 252 metriä korkealle Donauturm - näköalatornille. Osuimme sattumoisin kadulla kieroajelubussilippumyyjän kohdalle, ja päädyimme ostamaan kahden päivän bussiliput, joilla saimme matkustaa niin paljon kuin haluaisimme. Kaupan päälle saimme vielä kolmannen päivän lipun, mutta sitä emme ehtineet muilta tekemisiltämme käyttää.

Pääsylippu torniin maksoi yhdeltä henkilöltä vain kuusi euroa, ja huipulle pääsi kätevästi 20km/h kulkevalla Suomalaisella Koneen hissillä. Huipulla odotti hieno, pyörivä ravintola, jonka kyydissä sai syömisen ohella ihastella Wienin upeita maisemia. 

 

Ravintoloiden ja yleisesti koko Wienin hintataso oli suomalaisen mittapuulla melko edullinen, toisin kuin wieniläiset olivat meidän alunperin antaneet ymmärtää. Matkamuistot nyt olivat hinnassaan, mutta muuten oli ihan kohtuullisen halpaa Suomeen verrattuna. Kolmen ihmisen ruokailuun hienossa ravintolassa meni vähän päälle 40 euroa, ruoista ja juomista riippuen.

Oli kyllä todella kivaa katsella Wienin maisemia korkealta tornista samalla kun söi herkullista ateriaa pyörivässä ravintolassa :) Wieniin matkaajan kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä kyseisellä tornilla.

Pääsimme käymään kiertoajelubussilla myös upeassa Schönbrunnin linnassa. Bussilippujen hintaan kuului myös Schönbrunnin liput, millä pääsi kiertämään tuota linnaa sisältä käsin. Ulkoa päin Schönbrunn ei näytä kovinkaan erikoiselta tai linnamaiselta, vaan pikemminkin suurelta kartanolta. Sisältä päin linna oli aivan omaa luokkaansa; kullattuja yksityiskohtia, mahtavia kattomaalauksia ja mielenkiintoisia tarinoita linnan historiasta.

Kuvaaminen linnan sisällä ei ollut sallittua, joten jouduin tyytymään linnan ikuistamiseen ulkoa päin.

Schönbrunnin sisäänkäynnillä oli viheltelemässä hauska Mozart "patsas", joka oli varmasti läkähtymäisillään niissä vetimissä siinä helteessä, huh!

Linnan takapihalla olevaan puutarhaan pääsevät kaikki ilman lippuakin. Periaatteessa jo puutarhaan pääseminen olisi riittänyt aivan hyvin, mutta pakkohan linnassa oli sisälläkin käydä.

Puutarhaan kuljettiin hienojen köynnöskasvien peittämien käytävien halki. Olisi ollut mahdollista myös mennä kiertelemään linnan alueella olevaan labyrinttiin, mutta sen jätimme toiselle kerralle. Tuona päivänä tuntui olevan sen verran kuuma, ettemme olisi millään jaksaneet mennä labyrinttiin hortoilemaan. Linnassa ja sen upeassa puutarhassa oli aivan tarpeeksi asti nähtävää.

Näkymät linnan puutarhaan olivat aivan upeat sen kaikessa kukkaloistossa.

Puutarhan huipulla olisi ollut suuri paviljonki, jonne olisi pitänyt kiivetä serpentiiniteitä pitkin, mutta kuumuudesta johtuen emme sinne saakka jaksaneet kivuta.

Pääsin maistamaan Schönbrunnin kahvilassa ensimmäistä kertaa Itävallan kuuluisaa Sacherkakkua. Kakun pieni makean hedelmäinen vivahde toi siihen mukavan lisän normaaliin suklaakakkuun verrattuna. Kermavaahdon kanssa kakunpala maistui aivan valtavan hyvältä!

Kävimme pyörähtämässä myös Euroopan pisimmällä ostoskadulla, Mariehilfer strassella. Katu on noin kaksi kilometriä pitkä, ja se on päästä päähän täynnä erilaisia kauppoja. Yhden päivän sai kulumaan helposti kierrellessä Mariehilfer strassen kymmeniä kauppoja.

Reissun loppupuolella suuntasimme museoihin, joihin kuljimme pääasiassa kävellen. Vastaan tuli mm. kaksi haitaria soittavaa miestä, joilla oli hevosenpää naamarit yllään.

Museoita ja muita hienoja rakennuksia tuli kävellessä vastaan vähän väliä. On perhos-, tekniikka-, taide-, luonto- ja vaikka mitä erilaisia museoita!

Yhdessä puistossa vastaan tuli Mozart patsas, jonka eteen oli tehty hieno nuottiavaimen muotoinen kukka-asetelma. 

Kaikissa mielenkiintoisissa museoissa emme olisi millään ehtineet käydä, joten päädyimme menemään ainoastaan Kunsthistorisches Museumiin. Siellä näimme pääasiassa upeita tauluja, taideteoksia sekä egypti aiheisia esineitä.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä käydä tutustumassa Wienin laitamilla sijaitsevaan Hundertvasserhausiin. Se on Friedensreich Hundertvasserin suunnittelema, vuonna 1983 rakennettu kerrostalo. Vaikka rakennus onkin mitä erikoisemman näköinen, toimii se silti asuintalona sen monille asukkaille.

Olisi varmasti todella outoa tai jopa rasittavaa asua tuossa kyseisessä talossa, kun turistilauma pyörisi tauotta oman ikkunan alla ottamassa kuvia. Taloa nimittäin oli kummastelemassa suuri määrä kaikkialta maailmalta tulleita ihmisiä, ja ihmekös tuo. Onhan se sentään ilmaista!

Matka sujui erittäin hyvin ennakkoluuloista huolimatta, eikä yhtä ainoatakaan vastoinkäymistä mahtunut mukaan! Inhottavinta koko reissussa oli varmaankin takaisin kotiin lähteminen, mutta niinhän se varmaan aina on. Olen kyllä todella tyytyväinen kaikin puolin Wienin matkaamme, ja voin hymyissä suin suositella sitä lomakohteeksi kenelle tahansa!