Niin taas alkaa olla kesäloma takana päin. Omalta osaltani tämä kesä tuntui menneen suorastaan silmänräpäyksessä ohi. Nyt kun näin kesän loppupuolella ajattelen, niin kyllähän sitä tuli puuhattuakin vaikka mitä. Kävin kesälukiota, tapasin vanhoja ja uusia kavereita, kävin Itävallassa, Särkänniemessä ja ensimmäisillä festareillani, vietin 16-vuotis syntymäpäiviäni ystävieni seurassa, ja tein sitä mistä todella pidän, eli kuvasin. Sitä tuli tehtyä todella paljon, ja siitä olen iloinen. Vaikka en ehtinytkään tehdä kaikkea mitä suunnitelmissa oli, olen ihan tyytyväinen kaikkeen siihen mitä sain aikaiseksi. Sateisen ja tuulisen loppukesän takia suunnitelmat menivät useampaan otteeseen uusiksi, mikä jäi jossain määrin harmittamaan, mutta minkäs säälle nyt mahtaa.
Välillä kuitenkin tuntui siltä, kuin ei olisi saanut mitään aikaiseksi. Inhoan sitä tunnetta enemmän kuin mitään! Koko ajan pitäisi olla tekemistä, mutta joskus vaan on pakko jäädä makoilemaan sohvan pohjalle kännykän ruutua tuijotellen. Viime vuoden kesässä tuntui olevan sitä jotain... Olin yhtenään menossa paikasta toiseen pitämättä sen suurempia hengähdystaukoja. Se vasta oli kivaa! Myönnettäköön että olen tänäkin kesänä saanut paljon aikaan, mutta jotain jäi uupumaan.
Eniten kaivertamaan jäi bloggaamisen jääminen niinkin vähäiselle määrälle. Vaikka kesällä sitä aikaa luulisi olevan, en vaan saanut aikaiseksi yhden yhtä ylimääristä postausta... Ja vaikka kuinka halusin, en saanut järkevää tekstiä koneen näytölle. Aikakin tuntui kuluneen kaikkeen muuhun. Pelkään bloggaamisen unohtuvan melkeinpä kokonaan nyt lukion mittaan. Koulu- ja harrastuskiireet alkavat taas viemään aikaa, nyt luultavasti vieläkin enemmän kuin ennen. Yritän kuitenkin parhaani mukaan saada ajatuksiani ja kuulumisiani tänne bloginkin puolelle näkyviin.
Olen oppinut, tehnyt, nähnyt ja kokenut paljon sellaista, mitä ennen ei ole tullut vastaan. Nekin hetket olivat kesäni huippukohtia. Nyt näin viimeisinä lomapäivinä ajatukset ovat pyörineet loman loppumisen tylsissä tunnelmissa sekä lukion aloittamisen tuoman muutoksen odottamisessa. Välillä kauhistelen mielessäni kurssivalintojani, välillä tekisi mieli päästä jo oppikirjojen ääreen. Saksa uutena kielenä, ranska, englanti, äidinkieli ja pitkä ruotsi odottavat jo pelkästään kielien osalta opiskelua omalla kohdallani.
Ajatukseni lukion suhteen ovat olleet aika sekaisin viime aikoina. Varmaankin monilla lukion aloittavilla on edes jossain määrin samanlaisia ajatuksia lukion aloittamisesta kuin minulla. Onhan se siinä mielessä suuri muutos, jos ei tunne tulevasta koulusta suurinpiirtein ketään, ja ympäristö muuttuu kertaheitolla. Uskon kuitenkin kaiken sujuvan hyvin jos positiivisella asenteella lähtee lukiota suorittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti